Riihimäki = waste of time, -1 käärme, -1 juomapullo, -50km

6.7.-15

Hämeenlinna it is!  Noin 120 km takana, joista kymmenen tuhlaantui Riihimäelle kartan ja pyörän yhteistyön puutteesta. Ajanhukkaa koko kaupunki, sanon vaan. 

Matka taittui muutoin yllättävän verkkaisesti ottaen huomioon olosuhteet, joihin en ota sen enempää kantaa. Ajo-olosuhteet sen sijaan olivat myötämielisiä, eikä tuulikaan tuivertanut päin naamaa.  

Alun isommat kaupungit veroittivat matka-aikaa, eikä google mapsista juurikaan ollut apua. Sitä seurailemalla päädyttiin Saunakallion kohdilla pahamaineiselle Tyyneläntielle, joka osoittautui sorateiden soratieksi. Siinä hytkeessä kiitti koko kropan lisäksi pyöräkullat, jotka urhoollisesti kestivät koettelemuksen.

Hyvinkään suoralla selittelin jotain mukavia innoissani Oonalle, kunnes keskellä tietä oleva käärmeraukka jäi renkaitteni alle. En ole tähän päivään mennessä nähnyt, että jalat voisi lähteä niinkin nopeasti irti lukkopolkimista, kuin mitä Oonan jalat siinä hetkessä lähti. Kahden naisen kiljumisen saattelemana rullaili Oona polvet sylissä seuraavat metrit ja minä yritin toipua järkytyksestä.

Hämeenlinnassa isä oli hoidellut koko päivän asioita ja järjestänyt meidän pyörille majapaikan. Nesteen mukava tyttönen otti pyörät öljyvarastoonsa säilöön, hypättiin kamojen kanssa iskän kyytiin ja suunnattiin Lopelle mökille. Mökillä äiti oli järjestänyt täyshoidon: lämmin sauna ja täysi ruokapöytä tekivät autuaiksi. Väsymyksestä huolimatta nukkumasalla oli hankaluuksia eksyä meidän huoneeseen, joten puolet yöstä meni pyöriessä

Aamun häsläykseen tuhlaantui sen verran aikaa, että päästiin lähtemään tunti aikataulusta myöhässä. Juomapullokin unohtui siinä rytäkässä mökille.

Ja kuinkas ollakaan vastassa oli vuosisadan rankkasade. Lähdettiin kuitenkin urheina polkemaan. Ja sade jatkui ja jatkui....ja jatkui.....ja yltyi..... ja me jatkoimme rullailua. Siinä vaiheessa, kun Oonan takarengas oli räiskinyt rapaa useamman kymmenminuutisen naamalleni ja ohittava auto heitti kaksi litraa vettä suoraan päin pläsiä, totesin että hommahan toimii. 

Oona tekee, mitä Oonan täytyy tehdä. Kylmägeeliä polviin, jos ajattelit jotain muuta.

Orivedelle mentäessä maasto hankaloitui sen verran, että kaikki pyörän kahdestakymmenestäneljästä vaihteesta tulivat tarpeeseen. Ylämäissä vauhti tippui 10 km/h:ssa ja alamäissä välillä paahdettiin yli kolmeakymppiä. 

Päivän määränpäänä oli Mänttä-Vilppula ja kilometrejä oli kertyvä noin 140. Matkanteko tyssäsi kuitenkin Orivedelle noin 100 kilometrin jälkeen akuuttien polviongelmien vuoksi. Oriveden majoitusvaihtoehdot haistattelivat meille pitkät heti alkutuimaan. Hetken asioita tutkaillessamme päädyttiin leirintäalueeseen, joka oli noin 8 kilometriä Orivedestä takaisin päin. Polvet huusivat hoosiannaa, joten kilometriäkään ei enää poljettu. Saatiin pyörät säilöön paikalliseen Sportiaan ja käytettiin huoltoautoa häikäilemättä hyväksemme. Nyt siis Säynäniemen leirintäalue ja paulutusjuomaksi tölkki olutta/siideriä, jotka molemmat tämän päivän teemaan sopivasti levähtivät mökin lattialle kesken blogikirjoituksen. I feel good ja Adios! Huominen on huomenna ja parempi ja mitä näitä nyt on.

Halleluuja!!