Haaste vastaanotettu

Lähtöön aikaa yksi päivä. Pyörä on käytetty huoltamolla ja tavarat viimeisiä pakkailuita vailla kasassa. Huomenna nousee laukut pyörän selkään ja hanurit liimataan satuloihin.

"Mitä hittoa me ollaan tekemässä" -tyyppinen ääni kolkuttelee yhä kovemmin takaraivossa. Onko tässä mitään järkeä? Polkea nyt sata kilometriä päivässä takapuoli ruvella hampaat irvessä halki Suomen harmaiden maanteiden.. Oh dear....

Joka kerta päädyn kuitenkin samaan: siistein pitkiin aikoihin tekemäni juttu!  Hommat tuntuvat olevan hanskassa ja tarvittavat varusteet hankittu. Voittajan elkein siis matkaan.

Säiden puolesta Foreca lupailee ihan kelpo ajokelejä. Meille riittäisi, että tuulet ja sateet pysyisivät pääasiassa loitolla. Mäntässä oli tarkoitus yöpyä teltassa, mutta tämä hetken vesisateet tiistain kohdilla ei houkuta telttamajoitukseen.

Tällaisia tempauksia toteutetaan yleensä ties minkä hyvän asian puolesta. Lähtökohtaisesti me emme kuitenkaan suunnitelleet kampanjoivamme muun kuin oman hauskuutemme vuoksi. Viikonloppuna saimme kuitenkin hyvän syyn taistella Nuorgamiin asti, sillä isäpappani iski haasteen pöytään. Jaksan astmaatikkoisääni muistutella varmasti ärsyttävyyteen asti tupakoinnin lopettamisesta. Hän itse haastoi itsensä kuitenkin mukaan reissullemme lupaamalla lopettaa tupakoinnin, jos ja kun saavutamme valtakunnan rajan. En siis malta olla haastamatta kaikkia kanssatupakoijia mukaan!

Kiitos kaikille jo tähän mennessä kannustaneille ja innostaneille! On ollut melkoinen yllätys ja ilo huomata, kuinka paljon avuliaita käsiä olemme jo tässä vaiheessa matkaamme saaneet. Tästä se kuitenkin vasta alkaa, ja voin olla varma, että teitä kaikkia tarvitaan pian enenevissä määrin mukaan taistoon. Jännittävää!