Rankka työ vaatii rankat huvit

Hotelli Pihtiputaan runsaan aamiaistarjonnan jälkeen lastasimme jälleen tavaratelineemme täyteen ja startattiin pyörät kohti Kärsämäkeä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olimme menossa Oonan lähisukulaisten mökille Kärsämäen lähettyville, mutta aikataulujen muuttuessa tämä suunnitelma kariutui. Edessä olisi siis ainoastaan 80 kilometrin matka, joten päätettiin, että jos puhtia riittää jatkaisimme polkemista eteenpäin Kärsämäestä Suomen keskipisteeseen asti. 

Klossit kuntoon

Päivä oli aavistuksen tuulisempi edeltäjiään, joten matkanteko oli hitaanpaa. Pienikin tuuli vaikuttaa ilmeisen paljon keskinopeuksiin ja ensimmäistä kertaa kunnolla jouduimme harjoittelemaan peesausta auringon välillä kurkkiessa pilvien raoista. Onnistuimme kahteen otteeseen myös karistamaan viheliään näköiset sadepilvet kannoiltamme, joten Helly Hansenit jäivät vaille tuttua päivittäistä kastettaan. Team H2O:n kirous on siis lauennut.

Kärsämäki lähestyi tasaisen varmasti. Noin kolme kilometriä ennen Kärsämäen valtaisaa liikekeskusta bongasimme tienvarressa kyltin REINOROCK, joka viitoitti hiekkatien suuntaan. Naureskellen pyyhällettiin ohi ja otettiin välilasku Kärsämäen Nesteelle. Ajatuksiin jäi kuitenkin pyörimään sana Reinorock. Järki sanoi, että matkan olisi jatkuttava, mutta Reinorock kutkutteli mielessä. Tovin tuumailun jälkeen ymmärrettiin: "Hitto, mehän ollaan lomalla!" Iso A:n kautta pyörille ja tankoon 180 astetta. Reinorock, täältä tullaan! 

Päätettiin pystyttää teltta ja kuroa menetetty aika huomenna bussilla kiinni. Tällaisia temppuja vartenhan näitä reissuja tehdään!

Reinorock ylitti kaikki odotukset. Oltiin hetkessä puolen Kärsämäen tietoisuudessa päättömän tempauksemme vuoksi. Kärsämäen kansa osoitti vieraanvaraisuutaan ja toivotti ulkopaikkakuntalaiset tervetulleiksi.

Artisteja oli kokonaista kolme, joista jokainen nostatti festivaalitunnelmaa keskelle maalaismaisemaa. Viimeisen artistin aikana eskaloituneet heinäbakkanaalit villitsi juhlayleisön riehakkaisiin rituaaleihin, joissa heinäpaalit lentelivät sinne tänne yleisön seassa saaden artistinkin puntit tutisemaan. Maalaisromantiikka riehui myös yön pikkutunteina, kun festarikansa juoksenteli suoraan paljusta keskelle heinäkasoja ainoastaan luonnonpukuihin sonnustautuneina. Ihan mahtavaa!

Yö oli yllättävän kylmä. Liekö kylmyys, joka oli jäädyttänyt osan aivoverenkierrosta, sillä aamulla päätä jomotteli. Aamukasteen laskeuduttua otettiin teltta ja laukut kantoon, ja suunnattin lähtöpisteeseen. Unelias bussimatka kohti Oulua alkoi. 

Kokemus oli niin maittava, ettei 100 kilometrin bussimatka pyöräilyn sijaan harmita lainkaan. Huomenna on aika kuitenkin palata arkirutiineihin ja jatkaa matkaa Ranua sijasta kohti Kemiä. Reittisuunnitelmista poiketen suunnataan Kemin jälkeen Rovaniemelle, josta matka jatkuu suunnitelmien mukaan Saariselälle.

Adios amigos!