Kaamanen - Utsjoki - Nuorgam: Se on siinä!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

We did it! Kuten suurin osa teistä jo tietääkin, pistettiin homma pakettiin ja polkaistiin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Suomen ja Norjan rajalle. Kilometrejä kertyi yhteensä suunnilleen 1300 ja aikaa kului 11 päivää. Molempien matkamittarit levisivät siinä 1000 kilometrin paikkeilla, joten tarkkoja lukuja ei ole antaa. Emme siis suosittele ostamaan XXL:n halvimpia mittareita, jos sellaisille on tarvetta. 

Kaamasesta Utsjoelle polkaistiin ennätysvauhdissa jälleen mahdottoman kauniissa maisemissa. Pullakahvit jäivät juomatta tienvarsikahviloiden puuttuessa, joten pysähdyimme omille eväille kuohuvan kosken varteen.

Huoltoautomme lähti omille teilleen Kaamasesta, mutta saimme silti polkea ilman pyörälaukkuja. Reinorockista tuttu kaveri nimittäin päätti yllättäen päräyttää etelästä pohjoiseen pyörätelineen kera, joten jätettiin laukut Kaamasen Kievariin, josta pojjaat ystävällisesti noukkivat laukut tullessaan. Tätä olisimme toki voineet miettiä tovin kauemmin. Utsjoen kaupassa illan tykötarpeita ostellessamme tajuttiin, ettei meillä ole mitään, missä kantaa ostoksia ja jäljellä olisi vielä 20 kilometrin matka vuokramökille. Mutta ei huolta, hätä keinot keksii...

Mökkimme sijaitsi puolessa välissä Utsjokea ja Nuorgamia Tenojoen varrelta korkean rinteen päällä. Lapissa vuokrauskäytännöt ovat ilmeisen paljon rennompia. Isäntä oli jättänyt avaimet oveen ja rahat jätettiin lähtiessämme mökin pöydälle. Luottoa löytyy! Ilta kului voitonjuomia maistellessa uuden huoltojoukon kera leirinuotion ääressä.

Aamulla polkaistiin siis vielä muutama kilometri rajalle. Ajatuksenamme oli polkea Jäämerelle asti, mutta polvikivut ja uupumus oli sitä luokkaa, että päätimme lopettaa voittajina tähän. Huoltoauto noukki meidät rajalta ja ajettiin autolla katselemaan merta. Romantisoitu kuva kauniista Jäämeren rannasta rantakuppiloineen paljastui kaukaiseksi haaveeksi kurkistaessamme edessä aukeavaan mutapoukamaan. Jäi kuohuvat siis nauttimatta ja varpaatkaan eivät koskettaneet merta. Sen sijaan haettiin Statoililta take away -kahvit, käytiin kierros Vesisaaressa, jonka jälkeen kaasuteltiin kohti etelää.

H2O pönöttää Jäämerellä

Ihan muina miehinä tässä katselen merta

Pyöräillen erityisesti  Lapin maisemat olivat väliin niin vaikuttavia, että kylmät väreet kihosivat koko kroppaan. Autolla samojen maisemien ohittaminen ei herättänyt puoliksikaan yhdenvertaisia tunteita. Suosittelenkin kaikkia Lapissa matkaavia, jos ei nyt polkemaan tuhatta kilometriä päästäkseen sinne, niin taittamaan jonkun välimatkan pyörällä. Maisemia pystyy seurailemaan pidemmän aikaa, minkä lisäksi luonnon äänien kuunteleminen ja  ympäröivät tuoksut voimistavat kokemusta kauniista luonnosta entisestään.

Kiitämme kaikkia meitä majoittaneita, ruokkineita, kuskanneita ja kannustaneita. Uskallanpa väittää, ettei ilman teidän kannustuksia ja apuja oltaisi pärjätty varsinkaan alun koettelmuksista. Matka oli ikimuistoinen ja kaiken vääntämisen ja valmistautumisen arvoinen.

Kiitos Isät ja äidit, Riitta Saarijärvellä, Piia Oulussa, Anneli Rovaniemellä, Tarmo Luoston mökistä, Veikko ja Varpu huoltojoukoista, Salon pojat kotimatkasta ja kaikki muut Joukot!

Team H2O menee etelään jatkamaan lomaansa ja palaa asiaan vielä jatkossakin...Uusia reissuja on jo ehkä suunnitteilla... ;)